tiistai 31. elokuuta 2010

KÄNNISSÄ AAMULLA


Moikka, kävin Mäkkärissä perjantai-lauantaiyönä. Tunnontarkkana bloggarina muistin jopa ikuistaa tapahtuman ylläolevaan kuvaan. (Taiteiden yö oli siis aloitettu jo noin 12 tuntia sitten.)

Mä lopetin Mäkissä käymisen joskus teininä vallankumouksellisista syistä. Enkä mä siis siellä nykyäänkään päivittäin käy. Mäkistä ei saa edes kasvishampurilaista, niiden kalan söin kuukausi sitten ja se oli erikurja. Perjantai-lauantainenkaan vierailu ei tehnyt suurta vaikutusta, ei vaikka en joutunut itse maksamaan mitään ja olin varmaan niin kännissä että kaiken pitäisi maistua hyvältä.

Söin siis klassisen Big Macin ja ranskalaisia ja kokista ja nuggetteja (nugetteja?) kolmella dipillä. No, hampparissa oli kaksi (?) jauhelihapihviä ja kolme (?) palaa suolakurkkua ja siivu tai kaksi juustoa ja ehkä vielä jotain. Seuralaiseni tiedustellessa miltä se maistuu sanoin hirveän diplomaattisesti että lapsuudelta. Hah! No siltähän se maistui, semmoiselta vähän muoviselta hampurilaisaromilta. Ranskikset oli ihan jees, ehkä Carrollsin on parempia mut Hesburgerin huonompia. Nuggetit taas... Se oli aika mahtavaa. Mä en ymmärrä millä metodilla niistä oli saatu niin tiiviitä ja kumisia. Dipit oli aika kivoja. Siis eihän nekään mitään gourmeeta olleet mutta musta on kiva kastaa asioita toisiin asioihin.

Ennen mä olin Mäkkäriin liian hippi, nykyään mä olen liian vaativa. Hampurilainen oli säälittävä ja niin oli kans nuget. Syön aina joskus Hesen tai Carrollsin kasvis- tai kalahamppareita ja ne on ihan jees. Niissä on sitä, öö, salaattia, ja sen semmoista. Ne on vähän raikkaampia, muistuttavat enemmän oikeaa ruokaa. Kyllähän Mäkissä ärsyttää myös se imago, niiden brändi. Kun mä haluan syödä roskaruokaa, mä en halua kokonaisvaltaista roskaruokaelämystä yhdessä maailman tunnetuimmista firmoista. Luojan kiitos, Hesarilla on snägäri.

lauantai 28. elokuuta 2010

MIKSI EN MALJAANI JOISI SAKKAAN POHJIMPAAN











Mun internettini ei ole toiminut kahteen viikkoon. Äsken kone kaatui, ravisteli itseään ja löysi ilmeisesti jonkin välähdyksen sisäisestä palostaan. Tadaa, internet on täällä taas! Koko maailma on avoin!

Aika vähän on tullut tehtyä ruoka-asioita. Näin ollen tarjoilin teille yllä sosiaalipornoa mukien muodossa.

Terveisin,

nuori nainen joka syö aina samalta lautaselta, ei omista yhtään kattilaa ja pitää ruuasta hyvin hyvin paljon

maanantai 9. elokuuta 2010

KAIPAUS ENSIMMÄINEN, LIHASSA, LUUSSA


Kiiluvasilmäinen vanha nainen hymyilee minulle koko hammaskalustonsa leveydeltä ja ojentaa pikkuleipälautasta. Hänen hiuksensa on permanentattu täydellisille kiharoille ja luomille on tarkoin sivelty sinistä väriä. Yhtäkkiä muistan oman isoäitini ja hellyn; onkohan hän koskaan leiponut pikkuleipiä. Silti naisen ylenpalttinen täydellisyys huolestuttaa minua, ja saa miettimään ovatko nuo hampaat hieman liian terävät.

Suht amerikkalaiset kaura-rusina-hasselpähkinäpikkuleivät

85g voi
90g fariinisokeri
75g gianduja*
1kpl muna
115g vehnäjauho
hieman leivinjauhetta
55g kaurahiutale
100g rusina

Laita uuni 180 asteeseen.

Vaahdota voi ja sokeri kunnes massa on kuohkeaa ja valkoista, lisää muna ja sekoita huolella, sitten huoneenlämmössä pehmennyt gianduja. Lisää loput aineet.

Paista noin 10 minuuttia.

Pikkuleipiä ei tarvitse paistaa heti jos ei haluu. Laita vain massa jokseenkin ilmatiiviisti kylmään. Olen vakuuttunut että lähes kaikki asiat elämässä paranevat kun niitä säilyttää muutaman päivän jääkaapissa.

Kaura-rusinapikkuleipä on periamerikkalainen herkku. Giandujan massaan lisäsin koska sitä sattui olemaan ja se piti johonkin käyttää. Voidaan leikkiä että se tuo italialaisen tuulahduksen.

*Gianduja on paahdetuista hasselpähkinöistä, sokerista ja suklaasta tehty sileä massa jonka kotimaa on Italia, tarkemmin Piemonte. Giandujan historia ulottuu Napoleonin aikaan, jolloin kaakaon tuonti maahan oli todella kallista. Niinpä kaakaoon sekoitettiin paahdettua hasselpähkinää hintaa laskemaan. Tästä kaakao-pähkinäseoksesta suklaa-pähkinämassan kehitti Caffarel Piemonten Turinissa vuonna 1852.

Giandujan kaltaisiin massoihin viitataan suomeksi usein nimellä nougat. Mutta ei hätää, saksalaisetkin syyllistyvät samaan! Wiener nougat onkin giandujan sukulainen, joka sisältää sokeria, kaakaovoita, mantelia ja kaakaomassaa. Siinä siis ei ole suklaata eikä hasselpähkinää, maku ja koostumus on kuitenkin varsin samanlainen.


Sitten on vielä se ihan oikea nougat joka on tehty sokerista tai hunajasta, paahdetuista pähkinöistä ja joskus kuivahedelmistä. Valkoinen versio sisältää myös valkuaisvaahtoa. Se tekee rakenteesta pehmeän. Ruskeassa nougat'ssa on paahdettua sokeria ja se on tiiviimpää, usein jopa kovaa. Nougat on tyypillinen keskieurooppalainen jouluherkku.

Sekä giandujan että nougat'n kaltaisia valmisteita käytetään paljon makeisteollisuudessa, esim. suklaapatukoissa. Maailman tunnetuin giandujamainen levite on tietysti Nutella.

Jos lähikauppasi ei pursua erilaisia giandujapakkauksia etkä myöskään jaksa valmistaa sitä itse, voinet korvata sen Maraboun Dubbel nougat -patukalla. Toki myös Fazerin Wiener Nougat käy mutta se taitaa olla vähän kalliimpaa.