maanantai 28. maaliskuuta 2011

ELÄMÄN SUOLA


Kuva: Paistele vastaan!


Kävimme eilen neljän ihmisen voimin safkaamassa Sosiaalikeskus Sataman Paistele vastaan! -kansankeittiöllä. (Mikä hitto muuten on kansankeittiö?)

En ollut koskaan ennen käynyt Satamassa, joten oli se aikakin. Rakennusparka sijaitsee Kalasatamassa, osoitteessa Kyläsaarenkatu 11. Sataman sivuilla sanotaan että: Sosiaalikeskus on omaehtoinen toimintatila ja kohtaamispaikka. Talon käyttöä ei säätele kapitalistinen voitontavoittelun logiikka, vaan tilan käyttäjien tarpeet. Sen lisäksi sosiaalikeskukset ovat usein räkäisiä ja kuin ainakin nyt pienen pommin jäljiltä. Talo on täynnä toisensa tuntevia anarkotyyppejä, joita ei itse tunne. Skeneen kuulumattomalle kokemus voi olla myös ahdistava. Musta tuntui ihan porvarilta!

Päivän menu oli intialainen. Ruokalistalla oli papupataa, linssidal, raita, pinaattimuhennos, salaatteja, leipää, mangolassi jne. Kaikki safka oli tietysti vegaanista. Hinta on 2-5 euroa omantunnon mukaan. Mun omatuntoni on rautainen, ja maksoinkin aivan alihinnan, koska lompakosta ei löytynyt kuin minimäärä rahaa. Tuotto siirtyy eteenpäin hyvään tarkoitukseen eli Tallinnan uudelle sosiaalikeskukselle.

Ruoka oli kerrassaan sellaista mitä odotinkin. Siinä oli liian vähän suolaa. Suolattomuus tuntuu olevan kansankeittiöiden pääsynti. Papu-kaali-porkkana-kookosmaitopadasta saisi helposti maukkaampaa kun maustaisi reilummalla kädellä ja hulauttaisi suolaa perään. Vai pelkäävätkö anarkistit mausteita? En usko. Sitä paitsi jengi, joka ei syö normiruokaa, oppii usein tekemään hyvää ruokaa ihan ite. On pakko oppia jos haluaa syödä hyvin. Minäkin mahdollistin ruokakiinnostukseni ryhtymällä kasvissyöjäksi. Takaisin asiaan!: Mangolassi oli hyvää. Leipä, tai siis lättänä rieskatyyppinen asia, oli myös hyvää. Sen syöminen oli ilo. Hippis-anarkistisessa ruuassa mukavaa on runsas papujen käyttö. Mut hei: lisää mausteita ja lisää yritystä! Ylittäkää valkoisen heteromiehen oletus kasvisruoasta mauttomana patatyyppisenä asiana! Vegaanisafka pystyy parempaan ja niin pystyvät varmasti myös Sataman kokkauskollektiivin jäsenet!

Suosittelen Paistele vastaan! -ruokailua henkilöille jotka eivät ole Satamassa (tai missään sosiaalikeskuksessa, herre gud!) käyneet, ja niille jotka haluavat kunnon ruokaa halvalla ja ovat liian laiskoja tekemään sitä itse. Kyllä jengi tuntui arvostavan eilistä safkaa varsin korkealle vaikka itse olenkin tällainen valittava akka. Minä tulen vastedeskin tekemään ruokani itse; se on hauskaa ja maistuu paremmalta.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

SINULLE, RAKKAIN


Blogillani oli eilen 1-vuotissyntymäpäivä.

Alussa asetin hienoja päämääriä, joita blogi ei tosin ole (ainakaan vielä) saavuttanut. Maine ja kunnia lymyävät muualla eikä Glorian Ruoka ja Viinistä ole soitettu että milloin ryhtyisin kolumnistiksi. Ihmettelen! Jostain syystä yhtään rakkaudentunnustustakaan en ole saanut.

Lohduttautuakseni ja lohduttaakseni teitä, minun tulisi nyt kertoa että blogi on kuitenkin saavuttanut laajan ja ihastuttavan lukijakunnan. Blogi on saavuttanut erityisen ihastuttavan ja harvinaisen fiksun lukijakunnan ja -kannan. Kiitos!

Hyvää syntymäpäivää, blogi!

Synttärivideo:

maanantai 14. maaliskuuta 2011

SUKLAASYDÄN, TINAKUORET ELI MISTÄ OSTAN SUKLAANI


Varhain sunnuntaiaamuna syödessäni falafelia Eerikinkadulla, minulta kysyttiin millä laululla minut voisi pokata karaokesta. Kieltäydyin vastaamasta vastaukseni nolouteen ja minuun vaikutuksen tekemisen helppouteen vedoten. Seurueemme kolmas jäsen alkoi laulaa: jos rakastat pieniä tyttöjä, pieniä tyttöjä, pieniä poikia... Niin, niin, aivan, sanoin, ja vakuutin uudelleen helppouttani.

Yksi blogin aloittamisen perusteista oli löytää tämän kautta mulle todella kaunis ja ihana mies. Ei ole vielä löytynyt, joten kaikki todella kauniit ja ihanat voivat lähestyä minua lähettämällä kukkia ja suklaata ja karaokebiisinsä osoitteeseen jonka saa kysymällä. Sulhasehdokkaiden inspiraatioksi hyviä suklaamestoja tulee tässä:*

Chjoko. (Liisankatu 9 & Kluuvikatu 1)
Chjokossa on hyvä valikoima italialaisen Amedein levyjä. Toki paikan omatkin mölkyrät ja pömpylät kannattaa tsekata mutta suklaalevyretkellä Amedei on Chjokon helmi.

Valrhona. (Kämp Galleria, 1. kerros)
Ranskalainen Valrhona on arvostettu ja suhteellisen edullinen. Kaupasta saa ainakin melkein kaiken mitä Valrhonalla on tarjottavanaan. Konvehdit on hyviä ja nekin kohtuuhintaisia. Kaakaojauhe on hankinnan arvoista.

Anton&Anton. (Museokatu 19)
Anton&Antonilla oli ainakin viimeksi myynnissä ranskalaisen Michel Cluizelin suklaita. Varsinkin madagaskarilainen Mangaro -maitosuklaa on mahtavaa.

Parhiala. (Hakaniemen Kauppahalli)
Kaupassa on vaihteleva ja mukavan usein vaihtuva valikoima suklaalevyjä. Monet ovat tasoa varmaan ihan ok, sellaisia ettei ole koskaan tullut edes ostettua. Parhialasta löytyy myös Cluizelia ja kiinnostavien pienempien ulkomaisten firmojen suklaita, kuten Pacari ja Patric. Viimeksi bongasin Cluizelin Noir Infini 99%:n, kannattaa kokeilla.

Stokkan karkkiosasto. (Stockmann, -1a -kerros)
Karkkiosastolta löytyy valikoima vähän kaikenlaista: paljon belgialaistyyppistä kivaa ja helppoa ja kallista muttei kauhean laadukasta suklaata. Kyllä niillä rasioilla vaikutuksen tekee jos ei muuta. Irtokonvehtien tiskillä kannattaa ottaa Valrhonaa.

Caffi. (Kauppakeskukset Flamingo ja Sello)
Caffista kannattanee ostaa myös teetä ja kahvia, mutta tässä listassa kauppa on siksi että se myy ranskalaisen Francois Pralus'n suklaita. Olen raportoinut Caffin konvehdeista aiemmin.

Ehkä yllä nyt ovat olennaisimmat paikat. Muitakin tietysti on, sellaisia joista joskus saattaa saada jotain kiinnostavaa ja toisinaan taas ei. Vanhassa Kauppahallissa on kauppa jonka nimeä en muista. Viimeksi siellä ei ollut mitään mutta edellisellä kerralla löytyi jokin aarre suklaalevyksi. Juuren Puodista taas saa jo mainostamiani monsieur Rissasen konvehteja, ihanassa Tarmossa Korkeavuorenkadulla myydään erinäisiä suklaita jne. Suklaashoppailu kannattaa ottaa kaupunkiseikkailun kannalta!

*Postauksessa on myös ajateltu henkilöitä jotka mahdollisesti haluavat ostaa mukiinmenevää tai parempaa suklaata ja hermostuvat siitä että tässäkin blogissa tiputellaan osoitteita milloin ja mihin sattuu. Toivottavasti tästä listauksesta on apua.

P.S. Ei mua oikeasti taida saada pokattua suklaalla. Tai ainakin se on vaikeaa; se vaatisi jotain kreisin siistiä.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

HOI HERRA KUNINGAS,

MISSÄ MUN PULLANI VIIPYY?


Pantagruel's meal, from 'Pantagruel' by Francois Rabelais (1494-1553) engraved by Paul Jonnard-Pacel (d.1902) of artist Gustave nach Dore, Repas, Pantagruel, Giant, Ogre, Fat, Obese, Son, Gargantua



Vuonna 1771 Ruotsin kuningas Adolf Erik tukehtui laskiaispullaansa. Päivä oli tietysti laskiaistiistai koska milloinkas muuten niitä pullia syötäisiin (älkää tunnustako jos syötte muulloin, en minäkään!). Adolf Erik oli legendan mukaan syönyt pullia jo neljätoista. Väittäisin että taisi ahneus kostautua, mutta laskiaisena kuuluu syödä paljon, joten en väitäkään.

(Tuli muuten tuossa puuroa keitellessäni mieleen että itse ainakin olen käyttänyt sanoja 'tukehtua pullaansa' silloin kun joku syödessään vaikka nauraa liikaa ja sitten siitä syömisestä ei tulekaan mitään. Tuskin se liittyy Ruotsin kuninkaaseen mutta tulen vastedes silti väittämään niin.)

Laskiaisena laskeudutaan paastoon. Tästä syystä runsas syöminen (ja juominen?) kuuluu juhlan viettoon. Laskiaispulla ja hernekeitto ilmeisesti symboloivat kaikkea hienoa, kallista, rasvaista ja lihaisaa ruokaa koska Suomessa laskiaisen viettoon ei enää kuulu mässäys. Paastoon vain sujahdetaan kuin tuttuun pukuun, sirotellaan tuhkaa päälle ja tyydytään tähän osaan. Tosin emmepä vietä paastoakaan!

Keskieurooppalaiseen ja ylipäänsä katoliseen laskiaisperinteeseen kuuluu karnevaali jossa sanotaan hyvästit lihalle ja lihallisuudelle. Karnevaalit alkoivat yleensä kolmannesta tuhkakeskiviikkoa edeltävästä sunnuntaista ja päättyivät laskiaistiistaina. Karnevaalikulttuuri oli huipussaan keskiajalla ja renessanssin aikaan mutta esimerkiksi Saksassa vietetään yhä karnevaaleja. Sitten on tietysti suuria Mardi Gras -tyyppisiä juhlia Amerikan mantereella mutta mä en oikeastaan tiedä mikä on niiden suhde karnevaaliperinteeseen. Samasta karnevaalista ne varmasti ponnistavat. Samasta karnevaalista ponnistaa meidän laskiaisemmekin että en liikaa luottaisi yhteisiin juuriin. (Mardi gras eli rasvatiistai on laskiaistiistai ranskaksi, tosin.)

Keskieurooppalainen karnevaali oli kansan juhla. Se oli rietas, juopotteleva, mässäävä, tuttavallinen ja väkivaltainen. Karnevaalin synnytti karnevaalikuningas, tai väärä kuningas, joka valittiin karnevaalin ajaksi pitämään valtaa. Kuningas jakeli kummallisia käskyjä ja oli ylipäänsä aivan nurinkurinen hahmo. Karnevaali loppui kun kuningas syöstiin valtaistuimeltaan. Karnevaaliin kuului vallitsevien ihanteiden pilkkaaminen, matalan pyhäksi kohottaminen ja tietysti pyhän lyttääminen. Sosiaaliset erot menettivät hetkeksi merkityksensä, ja karnevaalin kieli olikin tuttavallista, ns. toripuhetta. Tosin karnevaali ei välttämättä ollut kaikille hauskanpitoa ja estottomuutta vaan esimerkiksi juutalaisia pahoinpideltiin joukolla ja ei naisillakaan usein kovin hauskaa ollut. Naisten pelastukseksi oli että naisia tarvittiin juhlan jälkeenkin kun taas monia kansanryhmiä ei. Karnevaaliin kuului myös olennaisena vastakkaiset asiat joiden ajateltiin kuuluvan yhteen ja täydentävän toisiaan, esim. elämä & kuolema ja mies & nainen.

Ruualla oli merkittävä osa karnevaalissa. Karnevaalin mahdollisti ja sitä seurasi paasto, joka sekin liittyy ruokaan, tosin negatiivisesti ja luonnottomasti. Yksi karnevaalin symboleita oli makkara, tai muu lihakimpale. Paaston kuvat taas olivat kuolleita ja ankeita. Paastoa symboloikin esimerkiksi silli.

Mitä tulisi ajatella siitä että naistenpäivä ja laskiaistiistai osuvat samalle päivälle? Karnevaaleissa miehet muuten usein myös pukeutuivat naisiksi lähtiessään rietastelemaan kaupungille, koska eivät tällöin olleet enää vastuussa tekemisistään. Entäs kun Ruotsin kuningas, joka on tietysti väärän kuninkaan vastapari, tukehtuu laskiaispullaan, joka on juhlan symboli, sinä päivänä kun karnevaali loppuu? Oikea kuningas siis kuolee kun karnevaalikuninkaan pitäisi kuolla, ja vielä liiallisen karnevaalinvieton seurauksiin.

HUOM! Adolf Erikin aikainen laskiaispulla oli erilainen kuin meidän tuntemamme pulla. Se tarjoiltiin lautaselta jossa oli lämmintä maitoa, ja pullan sisällä oli ilmeisesti pullasta ja mantelimassasta ja kermasta valmistettu massa. Tarkat tiedot luonnollisesti vaihtelevat. Ruotsalaisille pisteet siitä että laskiaispulla, tuo pullista ihanin, on heidän keksintönsä.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

PYHÄ PORKKANA!


Mun oli tarkoitus kirjoittaa vakavahenkinen laskiaispostaus mutta päädyin sitten tällaiseen helppoon reseptiaiheeseen. Kyllä se laskiainenkin sieltä tulee, josko vaikka tiistaina.

Syön varsin usein köyhän kulinaristin salaattia joka kulkee nimellä porkkanasalaatti. Porkkanasalaatti on tietysti ikuisesti varioitava asia mutta nimensä mukaisesti porkkana on sen määrittävä tekijä. Tuon jumalaisen juureksen tulee ehdottomasti olla pieneksi paloiteltu. Nyrkkisääntönä toimii: mitä pienempi sen parempi. Jos laiskottaa niin ei porkkanan ihan atomeina tarvitse olla. Raastetta ei suositella. Myös pieneksi pilkottu kaali, vaikka kypsennettynäkin, toimii joukossa, niin kuin kaikki muukin. Kannattaa tavoitella makean ja suolaisen harmonista yhteiseloa ja työtä hampaille.

Tyypillisesti porkkanasalaatissa on porkkanan ja kaalin lisäksi yksi keitetty kananmuna, snadisti fetaa, ehkä jotain siemeniä taikka pähkinää, valkosipulia, yrttejä, öljyä, sinappia, mustapippuria/chiliä, valkoviinietikkaa, papuja/linssejä jne. Tämänpäiväinen salaatti oli vähän erilainen veto (koska kaappi oli ei vain köyhä vaan todella köyhä, ainakin p-salaattiaineksista). Siihen siis tuli porkkanaa, valkosipulinkynsi, snadisti tuoretta chiliä, omenaa, soijakastiketta, paahdettuja kurpitsan- ja seesaminsiemeniä, hieman udon-nuudeleita, keitetty kananmuna, öljyä ja sinappia.

Muutkin aineet kuin porkkana saavat olla hyvin pieniksi pilkottuja. Salaatissa apinoidaan kuskussalaatteja mutta ilman kuskusia. Tokikaan kuskusin lisääminen ei ole kielletty, olen itseasiassa tiputtanut sen virallisesta aineslistasta vasta hiljattain. Myös muita ryynejä ja muita sellaisia voi käyttää, esim. ohraa. Pakollista se ei missään nimessä ole. Liha- ja kalatuotteitakin saa lisätä ja totta kai tofua. Pekoni tietysti toimisi ja savukalakin iskee aina. Salaatin maussa pyritään kuitenkin jonkinlaiseen selkeyteen, ettette sitten laita sinne mitään lihapullia!

Maustamisessa öljyn, sinapin, etikan ja mustapippurin/chilin pyhä liitto on olennainen. Feta on tietysti taivaallinen raaka-aine ja ihana tässäkin. Tulisuutta tai pippurisuutta saa säätää mielensä ja tunnelmansa mukaan.

Terävämieliset lukijani tietysti jo huomasivatkin että porkkanasalaatin tenho perustuu pureksimiseen ja rapsakkuuteen. Sitä kannattaa kuitenkin tasapainottaa jollain pehmoisella aineksella, kuten juuri pavuilla, kananmunalla jne. Käytetyistä aineksista riippuen porkkanasalaatti on yleensä halpaa tai todella halpaa. Syönkin tätä viikoittain eriparisia määriä.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

PROUSTILAINEN MADELEINE JA SEN SELLAISTA



Minulla on teille kirjasuositus. Se on Suvi Aholan Sivumakuja (WSOY, 2005). Kirjassa on kokoelma proosa- ja runopätkiä sekä kotimaisilta että ulkomaisilta kirjailijoilta. Väliin on tiputeltu Aholan omia ruokaohjeita. Luonnollisestikin kirjallisuusosiot liittyvät ruokaan. Ahola on kirjoittanut myös sinne tänne omia kommentaarejaan kirjallisuuden ja ruuan suhteesta.

Teoksessa esiteltyjä kirjailijoita ovat muun muassa Tuula-Liina Varis, Günter Grass, Charles Dickens, Anne Tyler, Z. Topelius ja C.S. Lewis.

Ohjeita en pahemmin tarkastellut. Ne on kuitenkin sidottu kirjassa esiteltyihin teksteihin. On kakkua ja pestoja ja tahnoja ja vitello tonnato. En itse ihan hirveästi innostu ohjeista ylipäänsä, vielä vähemmän tällaisessa kirjassa. Mut onneksi muut innostuu - eiköhän ne ole aivan hyviä ja toimivia.

Mä en ollenkaan tiennyt tällaisen kirjan olemassaolosta. Löysin tämän vahingossa kirjastosta. Vahingossa siinäkin mielessä että tämä ei ollut ruokahyllyssä tai kulttuurihistoria- tai jossain ymmärrettävässä hyllyssä. Kirja oli tietysti kirjallisuustieteen hyllyssä. Hah! Mikä mesta.

Nyt seuraa tunnustus: Mä en oikeasti ole lukenut Sivumakuja, enkä ajatellutkaan. Minulla on nimittäin aivan käsittämätön määrä luettavaa, ja aikaa, no, aikaa ei ole määrättömästi. Kirja kuitenkin vaikutti hyvältä joten ajattelin suositella sitä täällä.


P.S. En tykännyt kirjan kuvista. Niistä tulee mieleen just tuollaiset kylddyrellit teokset. Tylsää! Kuvien takia kannattaa lukea
Hännisen, Nummelinin ja Sisätön Erotica (Otava 2008). Siinäkin on kirjallisuutta (ja seksiä!). Olisin voinut kirjoittaa siitäkin suosittelupostauksen mutta se ei liity mitenkään ruokaan. Tai no ehkä syömiseen?

P.P.S. Näin muuten unta jostain maailmankirjallisuuden klassikosta muuntuneena lihapiirakaksi. Lihapiirakkamuodossaan se oli lättänä köntti lihaa käärittynä voitaikinaan, voideltuna keltuaisella oikein kiiltäväksi ja paistettuna kunnolla. Saattoi olla että kuoressa oli jotain koristuksiakin, viillot nyt ainakin. Valitettavasti en muista kirjaa mutta Anna Karenina osunee aika lähelle. Näen tällaisia unia koska olen kipeä. En muista kylläkään että koskaan kirja olisi muuttunut ruuaksi mutta kaikki muu hyvinkin.