Moikka, mä nyt vähän bloggaan tällai itseltäni salaa. Oon siis vielä blogilakossa.
Kaikki turhanpäiväiset kevätohjeet on ilmeisesti vaikuttaneet minuun niin, että haluan jakaa kanssanne yhden. Se perustuu kesäkurpitsaan, tuohon epämääräiseen pötkylään, jota vihasin pitkään, ja olen rakastanut jo pitkään, enkä yhäkään syö sitä raakana.
Kesäkurpitsaan leivän päällä, suolattuna, pippuroituna ja valkosipuloituna, törmäsin lukiossa. Valitin kesäkurpitsan kauheutta eräälle ystävälle ja hän neuvoi minua paremmille poluille. Yhdistän ohuena paistetun kesäkurpitsan Lähi-Itään, ihan vain koska neuvojalla oli siellä juuret. Aika perusjuttuhan tämä on.
Kolmioleipä kesäkurpitsalla
2 palaa paahtoleipää (isoa, ei mitään Fasun kämäpientä)
n. 10 siivua kesäkurpitsaa (siivut esim. millin paksuisia)
mozzarellaa
tomaattia
kinkkua (luomu!)
sinappia
voita
pippuria
Paahda paahtoleivät pannulla vain yhdeltä puolelta (tavoitteena kärtsähtänyt maku). Paista sitten kesäkurpitsa oliiviöljyssä. Suolaa hennosti. Voitele toinen paahtis voilla ja sinapoi toinen sinapilla. Kasaa leipä harmoniseksi kokonaisuudeksi: muista laittaa mozzarella ja kuuma kesäkurpitsa sylikkäin. Leikkaa kahteen taikka neljään kolmioon, ja syö.
Voi sitä k-kurpitsaa laittaa enemmänkin, ja paksumpina siivuina jos tahtoo. Ideana on kuitenkin paistaa se pehmeän ja rutisevan välimaastoon. Yksinkertaisuuden ystävä jättää pois kaikki muut aineet paitsi kesäkurpitsan ja juuston. Tosin silloin mozzarella kannattanee vaihtaa tymäkämpään tavaraan, ja tietysti lisätä huimasti kesäkurpitsan määrää.
