perjantai 23. maaliskuuta 2012

OMENA PINK LADY, PALVIKINKKU



Elämä on ihmeitä täysi. Se työntää sireenejä maasta, sekoittaa muiston ja pyyteen. Toisin sanoen osallistun ensi kerran Kuukauden ruokahaasteeseen! Halleluja! Tässä ois siis ihan oikeasti suunniteltu ruoka mun keittiöstä, ei vain joku salaatti.

Maaliskuun haasteessa piti etsiä enintään kaksi kuittia ja käyttää niiden ostoksia. Kuitteja ei saanut etsiä omasta laukusta. Mun kuittini näkyy tuossa yllä, kuten lienette huomioineet. Käytin ruoassani pink lady omenaa ja palvikinkkua. Kai tuon Omena C Sokton Pastillinkin ois saanut ympättyä mukaan, mut äh, ois mennyt aika kikkailuksi.

Täs ois niinku tällaset angloamerikkalaiset pancaket:


Omena Pink Lady, palvikinkku -pannukakut
10kpl

130g maito
80g turkkilainen jugurtti
90g vehnäjauho
1 muna
1 omena raasteena
70g palvikinkku snadina kuutiona
2tl leivinjauhe
1tl ruokasooda
suolaa, pippuria

Yhdistä kaikki aineet. Sekoita tasaiseksi. Anna olla huoneenlämmössä vaikka puoli tuntia. Massan pitäisi olla varsin tiivistä, ei ihan lirua, joten lisää jauhoa jos ei tyydytä. Paista pannarit paistinpannulla matalalla lämmöllä. Tee pannareista noin kymmensenttisiä halkaisijaltaan.


Lisukkeet

porkkana
kurkku
oliiviöljy
suola

turkkilainen jugurtti

korianteri

pippuri

Suikaloi tarpeeksi porkkanaa ja kurkkua esimerkiksi kuorimaveitsellä. Tarkoituksena on siis saada sellaisia ohuita luikuroita aikaiseksi. Laita joukkoon snadisti oliiviöljyä ja suolaa. Nauti salaatti pannukakkujen, jugurtin, silputun korianterin ja mustapippurirouhauksen kanssa.


P.S. Saattaa olla että kannattaa vaihtaa palvikinkku vaikka pekoniin. Tai tietty sen voi korvata kans jollain lihattomammalla.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

2V!

Ystävät, toverit!
Hyvää syntymäpäivää sinulle, blogi! (Päivän myöhässä kuten viime vuonnakin.)

Taas on myös pakko myöntää etten tiedä ovatko blogin päämäärät toteutuneet menneenkään vuoden osalta. No jaa, olen mä syönyt, ja te olette kenties joskus viihtyneet, ja olihan mulla hetken kaunis ja ihana mieskin. Tosin se ei löytynyt blogin kautta, vaikka tällainen vaatimus listataan ekassa postauksessa.

Whatever, tänään on jotenkin niljakas maanantai.



maanantai 12. maaliskuuta 2012

OH, THE PUDDINGS!


Löysin viisi euroa Fredalta kenkäkaupan edestä. Käytin sen Montezuma'sin suklaalevyyn käydessäni Aitokaupassa. En ollut ennen syönyt firman suklaata. Suhtaudun brittiläiseen suklaaseen kiinnostuksella, ja luomusuklaaseen penseästi. Anteeks, luomu! Ei se johdu susta vaan musta!

Luulin että Montezuma's on luomusuklaamerkki mut eipäs olekaan. Hyvin englantilainen merkki se sen sijaan näyttäis olevan: hassuja nimiä (Lordy lord, Sea dog, Space hopper), suklaaversioita brittijälkkäreistä (Eton mess, spotted dick, summer pudding!!) ja kivoja lahjoja.

Niin ja mites se suklaa? Tiiätte kummiski mitä aion virkkoa. Se oli siis 100g:n paketti 54% maitosuklaata eli vaikuttavan tummaa, ja maksoi 4,95€. Ei se nyt kovin erikoista ollut. Maistui kaakaovanukkaalta, ja makuelämyskin oli yhtä kompleksinen. Että ei se pahaa ollut mutta aika tylsää. Jos ei tykkää tummasta suklaasta niin tällä vois ehkä harjoitella.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

1,3€



Tapasin Petri Sirénin konditoriaharjoittelussa. Sirén oli siellä kondiittorina. Parasta harjoittelussa oli suklaakeskustelut. Silloin Valrhona oli tuttu mut mikään muu varmaan ei. Ehkä olin muutaman kerran maistanut Cluizelia tai Amedeita. Oli avartavaa kuulla erilaisista suklaista, ja maistella herran omia konvehteja, jotka oli tehty vantaalaisessa kellarissa. Nykyään Sirénillä on oma Petris -firma Fiskarsissa. Helsingistä löytyy myymälä Museokadulta.

Museokadulta saa konvehteja (praliineja, kuuluis sanoa), maustettuja suklaalevyjä, suklaalevyjä ja ainakin ennen sai macaroneja. Suklaalevyjä en ole ostanut sillä ne on mun mielestäni vähän hassuja. Jos konvehtiin joutuu ite tekee täytteet, niin suklaalevyihin voi vähän ripotella ruusunlehtiä päälle (ihan oikeasti suklaan ja mausteen kanssa voi kikkailla loputtomiin koska suklaita on määrättömästi eri makuisia). Suklaa itse ei kuitenkaan ole Sirénin tekemää. Jos ois niin asia ois täysin eri. Maustamattomat suklaalevyt jotka on kivoissa leveissä paketeissa ovat Felchlinin. Niistä tosin saa sellaisen kuvan että ne on Petrisin omia.

Ostin konvehdit: talon tryffeli, aprikoosi, timjami-mikälie, minttu ja 85%. Muistiinpanoni kertovat että talon tryffeli, minttu ja 85% olivat liian makeita tai sokerisia. Erityisesti talon tryffelin ja 85%:n ongelmana oli turvallisuus. 85%:ssa kuori myös maistui ihan hiton oudolta, ei vanhalta vaan joltain väriliidulta. Aprikoosi oli aika jees, tosin oisin kaivannut lisää aprikoosinmakua. Minttu toimi sokerisuudestaan huolimatta. Minttukonvehteja kannattaa mun mielestä ostaa Petriltä, koska niissä on käytetty tuoretta minttua. Maku ei ole enää niin hapankorppuinen kuin se oli joskus mut selkee yrttisyys, kuminaisuus, maistuu vielä. Timjami-mikälie on merkitty pienessä muistikirjassani parhaaksi. Siinä oli mukavan ohut kuori, hyvä ganache, se maistui timjamilta (josta tuli ehkä liikaa mielleyhtymiä timjamiruokiin), ja kaiken lisäksi oon merkinnyt kirjaan plussan.

Tästä tuli nyt todella masentava käninäpostaus, mut tuntuu että rohkeus puuttuu. Kaikki konvehdit oli ihan kivoja. Mä olisin kaivannut syvempiä, tummempia makuja. Eiköhän nämä silti uppoa yleisöönsä.

Haluaisin maistaa Petrisin kakkuja. Ne näyttävät kiinnostavilta.