tiistai 15. heinäkuuta 2014

NO NAY NEVER NO MORE


 Moro,
kävin kesäretkellä maailmalla. Otin teille, rakkaat lukijat, ylläolevat kuvat vain todistaakseni matkan. Yritin projektillisesti kuvata kaikki sipsit, joita söimme, mutta en näköjään onnistunut siinä kovin hyvin.

Ensin oltiin Irlannissa. Siellä oli aurinkoa ja Galway Hooker -kaljaa. Käytiin Hill of Tarassa, ja se oli maagillista, maagillista tietysti. Mesta on ruohoinen mäki, jossa lampaat välillä laiduntavat. Siellä on kummallisia muotoja, kakkaa, kiviä sekä puu täynnä roinaa. Tarasta mentiin Navaniin, joka on kyläpahanen, eikä siellä ole hostellia. Nukuttiin b&b:ssä, jonka pihalla oli palloiksi leikattuja puskia. Navanissa oli linna, joka ei ollut auki, hienon hieno hautausmaa, jonka keskellä oli luostarin rauniot, kanava, jossa asuu saukkoja, ja sen kanavan vierillä myös hieno polku metsässä. Siellä oli puita. Irlannissa ei ole puita.

Navanista etsiydyttiin kauas Wexfordiin. Se on itärannikolla. Kai? Kyl mä luulen et itä-. Eli siis Irlanninmeren rannalla, tuijottaa Britanniaan päin. Sielläkin oli linna, tai mikä lie raunio. Syötiin Abrakebabra -ketjun ranskiksia. Toi nimi naurattaa mua aina, sori. Wexfordista kuljettiin uljaaseen Corkiin, tuohon kaupunkien kaupunkiin. Irlantiosio oli kauhian rankka, ja selviydyimmekin vain sipsien, ranskanperunoiden ja Moro -patukoiden voimalla.

Lennettiin Corkista Lontooseen. London Town oli näköjään niin siisti mesta, etten ottanut sieltä yhtään kuvaa. Juotiin himputisti kaljaa ja sit eksyttiin ja poliisiasemallaki käytiin ja vettä satoi ja sipsejä ja itseasiassa käytiin muutamassa oikeasti kiinnostavassa raflassa. Ostin myös pari suklaata, mutta kerron niistä myöhemmin. Toinen rafla oli China Townissa: Baozi Inn. Otimme noin kymmenen puntaa maksaneen setin, jossa oli kaks pikkuista salaattia, kaks soppaa ja pääruoka. Toinen soppa oli kylmä, makea limakeitto limalla! Toinen salaatti oli kuminen kaali! Seinällä on kuva johtaja Maosta, ja kajareista kaikasi Kansainvälinen kiinaksi. Hyvä mesta siis, menkää sinne. Darrapäivänä painuttiin jonnekin jumalan selän taakse srilankalaisravintola Apollo Banana Leafiin. Arvata saattaa, ja näin onkin, että safka muistuttaa intialaisia serkkujaan. Grand it was, ja näkipähä vähä Lontoota. Ei sekään ollu kallis, menkää sinneki.

Lontoosta painuttiin dösällä Pariisiin. Siinä meni yks yö. Rupattelen noista Pariisin konditoriahommista joskus myöhemmin. Yhessä kuvassa näkyykin Sadaharu Aokin vaniljasoossilla täytetty tuulihattu. Romanttisesti haukkailtiin semmosia pikkusiskon kanssa Seinen rannalla turistien pussaillessa. Tai kaikki siellä pussaili, mikä niitä vaivaa. Pariisi on ihana, mut ois kandennu tsekkaa jotain hyvii syöntimestoi, koska ei ollukaa sit niin helppoa löytää hyvää ruokaa. Söin muun muassa ihan paskaa ruokaa. Leivonta-asiat on onneks hyvin hallussa niillä ranskiksilla. Ja meitsil, toki.

Kävin Proustin haudalla.

Pariisin kartanossamme oli hirveän hienoja kirjahyllyjä, ja noin niinku tosi siistei teoksiiki, sekä vessa, joka sijaitsi käytävässä.

Olin nimennyt eri etapit ennen matkaa. Mailla oli näin ollen omat teemansa: Landepaukkujen Irlanti, Kansainvälinen Lontoo sekä Pariisi on Pariisi on Pariisi. Tai jotain sinne päin. Teemat kävivät toteen, mut ehkä ne ei olleetkaan monimutkaisesti keksittyjä. Mut oli se rankkaa. Matkailu väsyttää.